Stoori Albert Järvisen Jussi Raittiselle tekemästä mokkatakista ja miten sen käyttöönottoa juhlittiin (tosi rankasti).

Tutustuin Albertiin aivan 60-luvun lopulla kaikenlaisissa jameissa Helsingin osakunnissa, kuten Nylands Nation eli Natsa, Wiipurilainen (WIO) ja Eteläsuomalainen osakunta (ESO). Syksyllä veljeni Eero Rait- tinen kokosi Poison-säestysyhtyeen, johon tuolloin vielä Pekka Järvi- senä tunnettu kitaristimme liittyi. Eero otti miehen mukaan soittamaan kitarasoolon kappaleeseen ”St. Louis Blues”, jonka levytti DDT Jazz Bandin kanssa ensimmäiselle soololevylleen ”Eeron Elpee”.

Joskus keväällä 1971 taitavana vaatteiden ompelijana tunnettu Pekka tarjoutui tekemään minulle hippityylisen mokkatakin hapsuineen sekä mokkasiinit samasta materiaalista. Hän ehdotti myös, että Maijasen Paven tuolloinen tyttöystävä olisi tehnyt takin selkämykseen kirjailun lasihelmistä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.

Setti valmistui juuri ennen toista Ruisrock -festivaalia, jonka ensim- mäisenä päivänä esiinnyin se ylläni Tommie Mansfield Group featuring Jussi Rattinen kanssa. Käytyäni Jussi & The Boysin kanssa keikalla Itä- Suomessa lauantai-iltana palasin Turkuun kuskimme Lahtisen Masan kyydisssä. Myös Pekka oli mukana, sillä hän halusi ehdottomasti nähdä Jeff Beck Groupin.

Olin jo valmiiksi hyvin väsynyt valvotun yön jälkeen, kun seurasimme backstagella ohjelmaa. Sitä ennen kävin hakemassa Mansfield Groupin palkkion festarien toimistolta hotelli Ruissalosta. Siellä oli suuri pöytä täynnä syötävää ja juotavaakin. Minulla oli matkaeväänä pullo jotain väkevää viiniä, jota sitten nautiskelin ohjelmaa seuratessamme. Ylläni oli tietenkin ihka uusi mokkatakki ja jaloissa mokkasiinit.

Illan suussa meille tuli nälkä ja niin päätimme lähteä juuri valmistu- neen hotelli Ikituurin yökerhoon syömään ja juomaan. Ovella portsari kuitenkin totesi, että olin sen verran humalassa, ettei hän voi päästää minua sisään, kuten ei myöskään ovella seisovaa Canned Heatin Bob ”The Bear” Heatia, samasta syystä.

Bobilla oli hyppysissään vielä pullo Jack Danielsia, josta hän tarjosi minulle huikat, ja niin päätimme jäädä nauttimaan flinderin loppuun keskeneräiselle hotellin pihalle. Masa totesi, että hän käy jossain syömässä ja tulee sitten noutamaan meidät. Lopuksi me kuulemma menimme Turun Ylioppilastalon ravintolaan, jossa sain syödä ja jatkaa juomista. Tästä eteenpäin muistikuvani ovat erittäin hatarat.

Heräsin meidän Lohjan mökiltämme, jonne Masa oli luvannut minut viedä. Näin auton takavalot kun se ajoi pois pihasta. Masa oli jättänyt yhden taskulampun palaamaan, sillä olihan elokuun loppupuoli. Tajusin olevani edellisessä kuussa kuolleen äitini Rakelin sängyssä. Massiivi- nen krapula oli alkamassa ja sen mukana kauhea pelkotila. Etsin vielä toisenkin taskulampun ja panin radion soimaan kovaa. Sain onneksi heti unen päästä kiinni.

Heräisin puolen päivän aikaan, söin aamiaista, menin uimaan ja siistin itseni. Myöhään iltapäivällä vaimoni Carita tuli mökille, ja tietenkin huomasi huteron tilani. Muistaakseni lämmitimme saunan. Parin päivän päästä piti kummankin palata töihin Helsinkiin. Että semmosta...